Päivitykset laahaavat taas. Viime viikko oli jotenkin niin sekava, etten ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa mitään muistiin. Saas nähdä miten hyvin muistan viime viikon tapahtumat.

Maanantaina treenattiin Paulan johdolla Paraisilla uudella kentällä. Jokainen otti vuorollaan seuraamiskaavion, jonka aikana muut olivat ihmisryhmässä koirat paikamakuussa siinä vierellä. Oivan seuraaminen oli aika surkeaa. Kontakti hävisi aina välillä ja se haahuili muualle. Uusi kenttä ja viereisellä pihalla leikkivät lapset taisivat häiritä miestä liikaa. Tosin käännöksissä tsemppasi paremmin. Taisi suorat olla myös liian tylsiä. Täytyy muistaakin treenata pitkää suoraa seuraamisessa. Ihmisryhmässä Oiva pysyi hyvin paikallaan. Näiden jälkeen pistettiin koirat taas riviin paikkamakuuseen ja vuorotellen otettiin siinä edessä luoksetuloja. Näissäkään ei ollut mitään ongelmaa.

Tiistaina ei ollutkaan mitään ihmeempää ohjelmaa. Töiden jälkeen menin päikkäreille ja sitten koirien kanssa lenkille. Illalla treenasin vielä pihalla Oivan kanssa. Otettiin ruutua, joka meni hienosti. Samoin tunnari onnistui. Kaukoja tahkottiin myös. Niistä ei vieläkään tule mitään. Seuraamista otin myös. Nyt lähinnä sitä pitkää matkaa.
Wilma ei oikein ole syönyt viikonlopusta eteenpäin. Ja huolestuttiin todella kun ei herkutkaan maistu, ja vielä kun tyttö on niin väsyneen oloinen.

Keskiviikoksi sain onneksi päivystysajan Vettorista ja äkkiä töiden jälkeen pyyhällettiin sinne. Lääkäri epäili ensiksi kilpirauhasia, mutta verikokeissa huomattiin, että maksa-arvot ovat nousseet edelleen. Ne voivat aiheuttaa sitten huonovointisuutta. Lääkäri epäili, että Wilmalla olisi maksan rappeutuma. :( Tosi huonolla mielellä lähdettiin kotiin. Ostettiin vielä säkki maksasairaan koiran nappuloita ja muutenkin pitäisi seurata mitä Wilmalle syötetään. Noh, eihän meidän neiti niitä nappuloita syönyt. Keitettiin sitten riisiä ja kalaa, ja se meni jotenkin alas. Illalla mentiin kuitenkin hakutreeneihin. siellä Wilma olikin tosi reipas, ainoastaan pettymys oli, kun pari tyhmää maalimiestä oli varustautunut sellaisilla kekseillä, joista ei tyttö pidä. Wilman mielestä ne olisivat saaneet jäädä metsään...

Torstaina mulla oli pitkään koulutus, enkä ehtinyt kun kotona hiukan syömään ja sitten lähdettiinkin Oivan kanssa Kupittaalle. Siellä treffattiin Lentsu ja tarkoitus oli saada taas jotean vinkkejä treenaamiseen. Paljon saatiinkin neuvoja, mahdanko puoliakaan muistaa... Luoksetuloa olisi hyvä treenata puun kierron yhteydessä. Oivan pitäisi nyt irrota vähän pidemmältä matkalta, ja myöskin itse vähän peruttaa, että sitä matkaa tulisi lisää. Ruutu oli hyvä, siihen ei mitään uutta. Kaukoja pitäisi nyt ottaa vaan enemmän ja enemmän, leikkien sekä naksuttamalla. Seuraamiseen naksu taas mukaan, sekä paljon häiriöseuraamista. Tunnaria ei otettu, muutenkuin kapulan pitämistä. Oiva pureksii paljon tunnaria, joten nyt vaan paljon sivulletuomisia niin, että nami näkyy kädessä. Meidän täytyy myös vahvistaa metallin pitämistä. Ote metalliin on jätkällä tosi löysä. Tätä niin, että kädellä tuuppaa suussa olevaa metskua ja palkka tulee kun ote on hyvä. Saatiin myös vinkkejä siihen miten saisin pidettyä Oivan vireen kisassa yllä. Suhina oli tosi hyvä herättäjä, sekä Oiva tykkäsi todella siitä, että kierrätin sen itseni ympäri ja lähetin sen siitä alustalle tai palkkasin sivulletulosta.
Meidän torstain äksöni ei sitten loppunutkaan tähän, vaan yöllä heräsin siihen kun Junde herättää mut auttamaan, kun hänellä oli järjetön selkäsärky. Noh, Burana 600 ja hierontaa vaan, luulin meinaan, että hänellä on lihaskramppi. Mutta näistä ei ollut mitään apua, joten päätettiin lähteä Tyksiin ensiapuun. En ole eläissäni ajanut niin kovaa, ja pelotti tosi kovin. Sairaalassa sitten Junde sai kovat kipulääkkeet ja diagnoosiksi virtsakiven. Siinä sitten odoteltiin lääkken vaikutusta, mutta sehän ei auttanutkaan. Kivut vaan yltyivät. Sitten vasta kun Jundella oli niin kova kipu, että hän oksensi, hän sai kunnon lääkettä. Sen jälkeen ei sattunutkaan mistään, ja ukko oli kuin pienessä hiprakassa. ;) Hän jäi sitten varmuudeksi osastolle ja minä lähdin kotiinpäin. Ehdin vielä nukkua vajaa pari tuntia ennenkuin piti nousta töihin.

Perjantai menikin sitten nukkuessa. Töissä olin yllättävän pirteä, mutta kotiin tultua väsy iski ja kovin. Joten perjantai meni sängyn pohjalla, enkä oikein tehnyt koirien kanssa mitään. Iltalenkillä vähän puunkiertoa ja kaukoja leikkien.

Lauantaina me Oivan kanssa mentiin möllitokoon Kupittaalle. Voittajaluokassa oli peräti kaksi osaanottajaa. Paikkamakuut pidettiin avolaisten kanssa samaanaikaa, kun heitäkin oli yhtä vähän. Paikallaanolon alku meni ihan ok, vaikka jätkän vieressä ollut collie nousi istumaan. Sitten ilmoitettiinkin, että vieressämme ollut bortsu-uros oli noussut ja vielä mennyt Oivan luo. Hittolainen, siellä sitten kaksi urosta kyräili toisiaan kun mentiin paikalle. Seuraaminen meni ihan OK. Seuraamiskaavio taisi olla normaalia lyhyempi. Liikkeestä istuminen oli kympin suoritus. Luoksetulo ei sitten onnistunutkaan niin hyvin. Eka stoppi oli suht hyvä, mutta sitten Oiva päättikin, et paskat jaksan mitään käskyjä odottaa, ja lähti tulemaan mun luo. Käskytin sen sitten jossain kohtaa vaan maahan, josta en muista oliko edes hyvä. Eli tää liike meni vähän ketulleen. Sitten oli vuorossa ruutu. Kehä oli jotenkin rakenettu pieleen, eli piti mennä kehän ulkopuolelle jotta matka ruutuun olisi riittävä. Oiva lähti hyvin ja himmasi hiukan ennen ruutua, joten sain sen stopattua hyvin. Se ei mennyt ekalla käskyllä maahan, toisella meni, mutta tuli samalla hiukan eteenpäin niin, että etutassut oli ruudun ulkopuolella. Mielestäni se pysyi hyvin paikallaan sillä aikaa, kun kävelin sitä kohden ja se tuli hyvin myös sivulle. Hyppynoudossa mokasin itse pahasti. Heitin kapulan niin vinoon, että Oiva juoksi hypyn ohi, mutta palasi kuitenkin kapulan kanssa hypyn yli. Metallissa oli myös ongelmia. Ensinnäkin kapula oli tosi painava. Siihen nähden jätkä haki sen hyvin, mutta pudotti sen mun jalkoihin, eikä meinannut millään nostaa site enää ylös. Sain sen kuitenkin tulemaan sivulle kapula suussa. Sitten olikin vuorossa meidän jännittävin liike eli tunnari. Mutta niinhän siinä kävi että Oiva toi OMAN!!!! JEEE!!!! Tosin se pureskeli sitä matkalla, mutta kuitenkin, toi oman... Viimeisenä oli vielä kaukot. Matka oli ehkä jotain viisi metriä. Oiva teki kyllä kaikki liikkeet, en osaa sanoa mahtoiko tulla kuinka paljon eteenpäin. Olen tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka pisteet olivat mitä olivat. Oivan vire pysyi kokoajan hyvänä, eikä se haahuillut ollenkaan. Tästä hyvästä voitettiin ja saatiin iso säkki ruokaa palkinnoksi.

Sunnuntaina ei sitten tehtykään mitään. Wilma ei syönyt vieläkään mitään. Ainut mitä saatiin alas oli nakit ja lauantaimakkara. Siis mikään muu ei mennyt, ei edes lihapullat. Syötettiin sitten makkaraa, että saisi edes jotai mahaansa. On tosi kurja olo, kun ei osaa mitenkään auttaa pientä. Tosin iltalenkillä hän oli hyvinkin pirteä, kävi jopa uimassa.