Ostin Oivalle synttärilahjaksi pienen kumikanan, joka osottautuikin tosi hyväksi treenileluksi. Jätkä tykkää siitä tosi kovin, niinpä tokoiltiin heti sen kanssa. Noudoissa jätkä odottaa palkkaa niin kovin, että ei pureksi kapulaa juuri yhtään. Ja sama pätee sekä metallissa että tunnarissa. Ei se vieläkään täydellistä ole, mutta parempaan suuntaan ainakin mennään.

Perjantaina tokoiltiin taas kavereiden kesken. Otin Oivan kanssa alkuun ruutua, joka ihan ok. Sitten jätkä joutuikin odottelemaan aikast kauan ennenkuin taas oli meidän vuoro. Ja sen tosiaan huomasi vireessä. Oiva ei osannut ruutua enää ollenkaan. Ekalla kerralla paineli haistelemaan jotain ja tokalla kerralla lähti kyllä eteenpäin, mutta ei lainkaan ruudun suuntaan, ennekuin sitten bongasi lelun ruudun takana. Eli nyt palattiin ihan perusruutuun eli yhdessä vietiin lelu ruudun taakse ja sinne sitten lähetys. Muut olivat sitten myös sitä mieltä että Oiva himmaa aika paljon vauhtia kun se alkaa kyttäämään lelua. Tätä en itse ollut huomannut, nyt teenkin enemmän ruutua alustan kanssa. Otettiin myös luoksetuloa hiukan. Tässäkään vauhti ei ole mitä parhain. Ja stopitkin hiukan laahustavat. Plääh! Tuntuu että nyt ei toimi oikein mikään... Itsekseen naksuttelin vähän kaukoja ja otettiin kanan kanssa noutoja.

Kotona vielä tehtiin tunnaria muutama kerta. Ekana ihan levyn kanssa ja sitten liikkeenä. Nyt sujui tosi hyvin. Oma löytyi joka kerta tosi hienosti. Mahtavaa!!!!