Eilen aloitettiin paikkamakuulla. Oiva jäi hyvin ja mentiin piiloon. Yhtäkkiä kuului haukkua ja rähinää. Kaikki kiireellä pois piilosta ja siellä keskellä hallia möllötti Oiva hämmästyneen näköisenä, ja Oivan perässä vieressä ollut koikkeri. Mitä siis oli tapahtunut!?! Noh, jätkä oli ollut tosi rauhallisesti pää maassa ja yhtäkkiä se oli kuullut jotain (?), lähti haukahtaen paikaltaan keskelle hallia. Koikkeri oli lähtenyt rähisten perään. Se oli taas kuullut jotain mörköjä. Uusi yritys, tällä kertaa jäin A:n taakse piiloon. Oiva oli vähän poissa oleva ja nousikin hajun perään. Ja taas uudelleen, nyt onnistui. Paikallaanoloa tarttee nyt koittaa tehdä meluisassakin paikassa, ja samalla tehdä selväksi, että siellä pysytään, vaikka taivas putois niskaan. Täytyy kotona tehdä nyt myös tosi pitkää aikaa. Ajattelin myös muuttaa virittelysanan, kunhan keksin jonkun hyvän.

Yksilöliikkeistä ehdittiin tekemään vain seuraamista. Nyt on tärkeää muistaa viritellä Oiva kunnolla ennen treenaamista ja samalla tavalla sitten ennen kehään menoa. Riehuutin sitä lelulla, ja vire seuraamiseen paranikin tosi hyvin. Saatiin myös taas saarna Lentsulta siihen, että minun pitää olla vähemmän passiivisempi, riehua vähän itsekin. Tämä pätee myös Oivan haisteluun, eli koittaa saada Oivan huomio jollain muulla pois hajuista kuin kieltämällä. Koska tokohan on KIVAA ;)! Seuraaminen muuten oli hyvää!

Loppuun tehtiin vielä paikkaistuminen, josta ei mitään moitittavaa. Se OK!