Ei voi muuta ihmetellä kuin, että miksi pientä koiraa tarvitsee näin koetella. Wilma on taas kipeänä. Sille iski viime keskiviikkona ripuli, ei mikään paha. No ei siinä mitään, se pyysi vaan vähän useammin ulos. Illalla ihmeteltiin, että se on vähän jäykän näköinen takapäästään, mutta se käveli ihan ok, niin ei reagoitu siihen sen enempää. Yöllä herään siihen kun se vinkuu ulos. Nousen ylös ja huomaan että Wilma istuu ja vinkuu, muttei pääse ylös. Nostin sen seisomaan, jolloin se vaan huojui, eikä oikein jaksanut pitää itseään pystyssä. Kannettiin se ulos kakkalle, jonka jälkeen se lysähti maahan. Lähdettiin samantein Turkuun päivystävälle eläinlääkärille. Siellä otettiin heti verikokeet ja laitettiin Wilpusti nesteytykseen. Verikokeissa ei ollut mitään muutosta keväisiin tuloksiin, mikä oli tosi kova helpotus. Röntgenkuvissa näkyi yhdessä nikamavälissä hieman pienentymää. Ja lääkäri epäilikin välilevynpullistumaa. Wilma sai kipulääkettä ja lähdettiin kotiin. Aamulla soitettiin omalle lääkärille, jonka luo päästiinkin melkein heti. Se totesi myös nikamavälissä olevan jotain muutosta. Välilevynpullistumaa hänkin vahvasti epäili. Wilma sai lisää kipulääkettä pistoksena, sekä kymmenen päivän kuurin antibioottia ja kipulääkettä. Hänen mielestään ei vielä kannata mennä mihinkään magneettikuvaan, kun Wilma nyt jotenkin pystyi kävelemään. Nyt vaan täytyy pitää se totaalilevossa ainakin kolme viikkoa. Wilma alkaa olla nyt ihan hyvässä kunnossa, liikkuu ja syö hyvin. Se on myös tosi kiukkunen kun ei pääse mun ja Oivan kanssa lenkille.

Torstaina myös tokoiltiin vaikka pää oli ihan pyörällä väsymyksestä ja huolesta. Lentsu aloitti kurssin jäävillä. Istumisen kanssa ei ole ongelmia, sitä nyt ollaan treenattukin. Seisominenkin onnistui, tuurilla. Maahanmeno oli vähän hidas, mutta sitä tosiaan ei olla treenattukaan. Sitten meidän piti vielä kaikkien tehdä samaan aikaan näitä jääviä. Me ei päästy seisomista pidemmälle, kun Oiva ei osannut jäädä seisomaan, aina se istui. Noh, häiriötä se ei muista pahemmin ottanut. Sitten oli vuorossa tunnari. Oiva löysi hienosti omansa, vaikka astuinkin alussa sen varpaille ;). Sitten piti vielä tehdä vauhti treeniä tunnarilla, eli kauheella vauhdilla luo tunnari suussa. Oiva ei ensinnäkään osannut pitää tunnaria suussa ja istua/odottaa samaan aikaan. Lentsu siellä koitti kovin pitää Oivaa paikoillaan tunnarin kanssa, mutta eihän se onnistunut. Samantein kun käännyin, se ampaisi mun luo. Vauhti oli kyllä hyvä ;). Lopun paikkallaanolossa ei tainnut olla ongelmaa.