Niinpä! Tänään oli Maskussa tokokisat ja otsikosta sen jo huomaa, miten meillä meni. Siis aivan päin persettä! Tämä kisa oli meidän tokouran pohjanoteeraus. Pisteitä saatiin jopa 88!! Oiva oli jo paikalle mentäessä tosi haahuileva ja sitä oli tosi vaikea saada kontaktiin. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta avoin luokka alkoikin reippaasti etuajassa, joten meillä ei ollut kauheasti aikaa "tutustua" paikkaan. Paikkamakuuseen mentäessä jätkä bongasi meidän vierestä saksanseisoja-uroksen, jota Oiva kyttäsi kovin. Paikkamakuussa sain sen jopa ekalla käskyllä maahan, mutta kun tultiin näkösuojasta takaisin, niin jätkäpä seisoi paikallaan. Se oli kuulemma ollut tosi levoton heti alusta ja oli juuri ennen kun aika oli tullut täyteen noussut seisomaan, jotenka nolla pistettä tästä. Seuraamisen alussa jätkä lähti mun edelle katsoen jotain naista kehän laidalla. Sain jotenkuten jätkän taas haltuun ja aloitin alusta. Sitten seuraaminen sujui suht hyvin, tosin eka perusasento jäi tekemättä ja juoksussa hyppi. Huimat 5 pistettä saatiin tästä. Liikkestä maahanmenossa seuraaminen oli surkeaa, muuten liike meni viissiin ihan OK, 7,5 pistettä. Luoksetulossa hidasti käsimerkistä, mutta hiippaili luokse, tästä jostain syystä saatiin pisteitä 5. Liikkeestä seisominen sujui parhaiten. Pisteitä tuli 8, kääntyi vissiin hiukan vastaan kun palasin takaata luokse. Noudossa lähti hyvin hakemaan, mutta tiputti kapulan jalkoihini. Yritin siitä käskyttää ottamaan vielä kapulan, mutta tuomari sanoi, että voin ottaa sen siitä itse. Pisteitä tuli 5 ja olisi tullut enemmän jos olisin tiennyt tästä loppuosan jutusta. Kaukot menivät nollille. Alussa heti jouduin käskyttämään kahdesti maahan ja melkein kaikkiin vaihtoihin jouduin antamaan kaksoiskäskyn, paitsi viimeiseen jossa Oiva katseli ympärilleen, eikä noteerannut käskyjä lainkaan. Estehyppy meni ihan OK. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn sivulle, joten pisteitä 7,5. Oiva oli koko ajan ihan muissa maailmoissa eikä välittänyt minusta mitään. Kaikki se vauhti ja into, mitä treeneissä on, oli tipotiessään. En tiedä johtuuko tämä häiriötreenin puutteesta vai ottaako jätkä mun jännityksestä niin paljon itseensä, että käyttäytyy kuin minua ei olisi olemassakaan. Kyllä voin sanoa, että harmistus ja pettymys olivat kisan jälkeen tosi suuret. Monen monta itkua olen tänään vääntänyt, mutta eihän tästä voi olla suunta kuin ylöspäin, toivottavasti...