Kylläpäs viime päivityksestä on aikaa. Tosin eipä ole ollut koirien osalta mitään päiviteltävääkään. Maaliskuun alussa syntynyt Martti on vienyt aikani melkein sataprosenttisesti. Yllättävän hyvin koirat kuitenkin ovat tämän tekemättömyyden kestäneet. Onneksi ovat päässeet aina välillä mummulaan hoitoon.

Toukokuun alusta ollaan Oivan kanssa käyty paimentamassa. Tämä on ollut tosi kivaa, mutta niin äärettömän vaikeaa (ohjaajalle). Pyöröhäkissä ollaan harjoiteltu suuntia ja hallittavuutta. Isollakin laitumella ollaan oltu, ihan perusajoa ja Oiva on saanut vapaasti pyöriä lampaiden ympärillä. Muutama kerta on vielä jäljellä. Saas nähdä edistytäänkö vielä, mutta pääasia on, että Oivalla on hauskaa.

Meille tuli Oivan kanssa viime viikolla extempore mahdollisuus osallistua hallitreeneihin. Tuurattiin Elinaa ja Pixiä. Päätin, että mennään pitämään vain hauskaa, eikä hinkata mitään ihmeempiä ollenkaan. Aloitettiin ruudulla, jossa alusta valmiina. Se meni hyvin. Sitten otin muutaman merkin ja lopuksi vielä merkiltä ruutuun lähetystä. Kaikki menivät hyvin, ainakin siihen nähden, että viimeksi ollaan tehty ruutua syksyllä. Tehtiin myös hyppynoutoa, joka sujui myös ihan ok. Oiva oli tosi innoissaan ja tuppasi vähän varastamaan lähdöissä, mutta niillä ei tällä kertaa ollut mitään väliä. Sitten vielä muiden tehdessä omiaan, tehtiin pieniä pätkiä seuraamista, tasamaanoutoa ja kaukoja leikkien ym tuollaista pientä. Oiva oli tosi innoissaan ja teki mielestäni tosi hyvin töitä. Pelkäsin vähän, että sekoaako se halliin päästyään, mutta ei. Hienosti odotteli rauhassa omaa vuoroaan ja teki sitten mun kanssa töitä kun oli sen vuoro. Hyvä pikku mies!!!

Syksy ja talvi on mennyt melkein kokonaan treenaamatta. Oma motivaatio ja jaksaminen ei vaan ole riittänyt. Oiva on mun mielestä hyvin kestänyt tekemättömyyden. Kotona sisällä se nukkuu ja on muutenkin tosi huomaamaton, ja ulkona lenkillä se purkaa energiansa päättömänä juoksemiseen. 

Hengissä ollaan, vaikka tänne en ole pitkään aikaan mitään kirjoittanutkaan. Tosin eipä ole kauheasti ollut mitään kirjoittamistakaan. Treenirintamalla ei oikeastaan mitään, yhtään mitään uutta. Edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty Paulan haku loppuun. Viimeiset kaksi kertaa oli pimeässä. Wilmalle tämä ei tuottanut mitään ongelmaa, mutta Oivaa alkuun vähän jänskätti. Hallitreeneissä en ole jaksanut käydä, vaikka pitäis. Saa nähdä, saanko ens vuoden puolella itsestäni irti sen verran, että jaksettaisiin käydä ainakin muutama kerta.

Nyt aika kuluukin jouluvalmisteluissa ja yläkerran valmiiksi saamisessa. Kirjoittelen taas kun on jotain kirjoittamisen arvoista tapahtunut ;).

Torstaina tokoiltiin taas Paulan hallilla kaveriporukalla. Nyt ryhmä olikin vähän eri kuin edellisillä kerroilla. Mua väsytti kauheasti, eikä ollut oikein mitään motivaatiota treenata, mutta kyllä me Oivan kanssa sentään jotain pientä tehtiin. Aloitettiin seuraamisella, tarkoituksena oli puuttua haukkumiseen. Mutta eihän jätkä haukkunut oikeastaan yhtään. Koitin provosoida vauhdin muutoksilla Oiva haukkumaan ja muutama kerta siinä onnistuinkin. Aina kun jätkä äänteli, laitoin sen hallin reunaan maate. Mielestäni olin tässä vähän turhan "kiltti", tarttis olla vieläkin tiukempi. En tiedä auttoiko tämä, tarvii vaan tehdä tätä enemmän.  Sitten tehtiin ihan puisella kapulalla pitämistä. Elina oli siinä meitä avustamassa. Tosi paljon Oiva pureskelee kapulaa, varsinkin jos se on innoissaan. Koitettiin eri variaatoita ja pääsinkin palkkaamaan hyvästä pitämisestä. Tätäkin tarvii vaan treenata lisää. Sitten näiden jälkeen tehtiin Päivin avustuksella pelkkiä käskytyksiä luoksetulossa ja merkillä. Oiva ennakoi aika paljon käskyjä, joten nyt vaan palkkailin kun se oli kontaktissa tai pysyi paikoillaan. Pahemmin muuta ei sitten tehtykään, hikuan merkkiä ja kaukoja leikkien. Lopuksi oli paikallaanolot. Istumisessa valahti maahan ja makuussa reagoi vieressä olevien käskyihin.
Muuten Oiva oli taas tosi mallikkaasti hallissa. Makoili vaan rauhallisesti ja odotteli omaa vuoroaan. On se vaan niin ihana. Ohjaaja kun vaan vähän skarppaisi, niin ehkä sitä joskus saataisiin jotain tulostakin aikaiseksi.

Kylläpäs taas on aikaa viime päivityksen. Eipä tässä paljon olla edes puuhailtukaan. Masuasukki vie sen vähäisenkin energian, mitä mulla on. Olen ollut tämän syksyn kyllä tosi nuutunut.

Aksattu ei olla oikeastaan ollenkaan. Meidän piha on ollut niin märkä ja mutainen, ettei sinne ole oikein tehnyt mieli mennä. Tarttis raahata esteet suojaan sateilta. Samasta syystä ei olla tokoiltukaan. Mudassa ei ole kiva rämpiä. Sienimetsällä sentään ollaan käyty ja tehty pitkiä lenkkejä. Nyt tosin alkaa olla töiden jälkeen kiire metsään, ettei pimeä ehdi yllättämään.

Pikkasen ollaan sentään aktivoitu karvakorvia. Ollaan käyty Paulan pitämällä hakukurssilla nyt pari kertaa. Koko hakuilu ollaan otettu ihan vaan hauskanpidon kannalta. Wilma on niin innoissaan päästessään metsään etsimään piiloon menneitä nakkeja ;). Sillä on valtava into ja tarmo, ettei uskoisi et neiti on jo seitsämän. Oivakin otettiin ekaa kertaa kurssille mukaan, ja pikkuherra on oikein luonnonlahjakkuus. Ihan suoraan paukkaa mennä maalimiehen luo. Kyllä vaan on kiva katsoa kun koirat nauttivat hakuilusta. Tulee itsellekin niin hyvä mieli!

Multa onkin ihan kokonaan jäänyt päivittämättä meidän Eyewitness-leirin kuulumiset viikon takaa.

Meidän leiri alkoi lauantaina aamupäivällä paimennuksella. Mua jännitti aika kovin, miten pikkumies aitauksessa toimii, mutta suht hyvinhän se meni. Alkuun Oiva ei oikein tiennyt mitä tehdä ja hakikin apuja multa paljon. Tämä oli ihan yllättävää Oivalta. Olin tosi positiivisesti yllättynyt. Sitten hetken päästä joku lamppu syttyi ja se lähti kiertämään lampaita. Vitsi se näytti hienolta (ainakin mun silmään ;)). Jonkun aikaa siinä mentiin ja vauhtiakin alkoi tulla lisää. Tauon jälkeen uudestaan. Nyt meno meni vähän sähläämiseksi. Vauhtia oli paljon ja Oiva singahteli lampaita kohden. Enemmän se melkein hajoitti laumaa kuin piti koossa ;). Muutaman kerran se nappasi kovin kiinnikin, josta samantein kielto ja kepillä huomautus. Lopussa Oiva selvästi hyytyi ja lopetettiinkin siihen. Ihan kiva kokemus, vaikka ei meistä ikuínä mitään paimeneita tulekaan.

Paimennuksen jälkeen mentiin kotiin hetkeksi nukkumaan. Mulle oli sopivasti iskenyt flunssa päälle, joten olo oli aika voimaton. Sen en tosin antanut haitata kun iltapäivällä suunnattiin Jennin pitämiin agilitytreeneihin. Voi että Oiva meni hienosti. Tehtiin ihmisnuolta, joka onnistui pikkumieheltä hyvin. Keppejä täytyy vielä tehdä verkoilla, ne ei oikein sujuneet ilman. Takaaleikkauskin saatiin onnistumaan, mutta niitä täytyy treenata paljon. En enää edes muista, mitä kaikkea kivaa tehtiin, mutta päällimäiseksi fiilikseksi jäi se, miten hienosti Oiva osasi vaikka meillä on ollut parin vuoden taukokin tässä.

Illanistujaisiin en jaksanut valitettavasti osallistua. Oma sänky kutsui niin kotona.

Sunnuntaina aamulla oli vielä tokosessio edessä. Päivi oli meitä hallilla opastamassa. Tehtiin ruutua, jossa täytyy vielä palkkailla siitä omatoimisesta paikan hakemisesta. Muuten ruutu taisi onnistua ihan OK. Seuraamisessa pitää muistaa palkata suoraan taskusta ja tehdä vasemmalle pientä kaarta, jotta oikea paikka löytysi. Luoksetulo meni tällä kertaa ihan nappiin. Täytyy vaan vahvistaa seisomista enemmän. Samoin täytyy koittaa häivyttää Oivan ennekoinnit liikkurin käskyistä pois. Mitäs muuta mahdettiin tehdä, en enää edes muista...

Viime viikolla ei olla treenattu juuri yhtään. Flunssasta johtuva väsymys on ollut niin kova, että töistä ja lenkiltä tultuani olen oikeastaan vaan nukkunut. Ehkä tällä viikolla jaksaisi treenatakin jotain.

Viikonloppuna saatiin verkot meidän keppeihin ja johan alkoi pujottelu sujua. Ekalla kerralla Oiva oli vähän hämillään, mutta sitten se menikin jo kuin vanha tekijä. Vauhtia on tullut rutosti lisää ja nyt pujottelu näyttääkin jo tosi makeelta, kun pikkumies ei enää tuijota minua. Vielä tarttis saada Oiva paremmin hakemaan oikeaa väliä, mutta eiköhän sekin tässä toistojen myötä parane.

Irtoamista ollaan myös treenattu ja hyvinhän tuo on alkanut lelulle irtoamaan. Hienoa!

Eilen treenattiin Jennin neuvojen mukaan irtoamista, ihan vaan muutama kerta. Jospa saataisiin ekaks nää perusasiat kuntoon ennenkuin aletaan tekemään mitään hienompia juttuja.

Hyppelyiden jälkeen tehtiin pitkästä aikaa tokoa. Aloitettiin ruudulla. Ajattelin ottaa ihan kokonaisena liikkeenä. Oiva lähti hyvin ruutuun, vähän liian reunalle pysähtyi, mutta oli vielä ruudussa. Hyvin pysyi, mutta kun olin kutsumassa sivulle, niin pikkumieshän olikin jo siinä. Joten sitten palkkailin muutaman kerran ihan maassa pysymisestä. Tämän jälkeen otin vielä alustan kanssa ruutuun menoja. Sitten päätiin ottaa härkää sarvista ja treenata kaukoja, yök! Se on meidän kökköliike, jota ollaan treenattu ihan liian vähän (sen takia se niin tökkiikin). Mulla oli Oivan superlelu takapalkkana ja vapautin sille kun otin pitkältä matkalta m-i ja i-s. Lyhyemmältä matkalta sitten s-m sekä vähän pidempää sarjaa. Meidän täytyy nyt vaan tehdä tästä kiva liike meille molemmilla, niin ehkä se siitä sitten alkaa sujumaan. Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloja. Ekana seisominen josta vapautus takana olleeseen leluun. Tämän jälkeen muutama suora, kun selvästi tuli pientä himmaammista vauhtiin. Sitten ihan koko liikkeenä ja muutama suora perään.