Kylläpäs viime päivityksestä on aikaa. Tosin eipä ole ollut koirien osalta mitään päiviteltävääkään. Maaliskuun alussa syntynyt Martti on vienyt aikani melkein sataprosenttisesti. Yllättävän hyvin koirat kuitenkin ovat tämän tekemättömyyden kestäneet. Onneksi ovat päässeet aina välillä mummulaan hoitoon.

Toukokuun alusta ollaan Oivan kanssa käyty paimentamassa. Tämä on ollut tosi kivaa, mutta niin äärettömän vaikeaa (ohjaajalle). Pyöröhäkissä ollaan harjoiteltu suuntia ja hallittavuutta. Isollakin laitumella ollaan oltu, ihan perusajoa ja Oiva on saanut vapaasti pyöriä lampaiden ympärillä. Muutama kerta on vielä jäljellä. Saas nähdä edistytäänkö vielä, mutta pääasia on, että Oivalla on hauskaa.

Meille tuli Oivan kanssa viime viikolla extempore mahdollisuus osallistua hallitreeneihin. Tuurattiin Elinaa ja Pixiä. Päätin, että mennään pitämään vain hauskaa, eikä hinkata mitään ihmeempiä ollenkaan. Aloitettiin ruudulla, jossa alusta valmiina. Se meni hyvin. Sitten otin muutaman merkin ja lopuksi vielä merkiltä ruutuun lähetystä. Kaikki menivät hyvin, ainakin siihen nähden, että viimeksi ollaan tehty ruutua syksyllä. Tehtiin myös hyppynoutoa, joka sujui myös ihan ok. Oiva oli tosi innoissaan ja tuppasi vähän varastamaan lähdöissä, mutta niillä ei tällä kertaa ollut mitään väliä. Sitten vielä muiden tehdessä omiaan, tehtiin pieniä pätkiä seuraamista, tasamaanoutoa ja kaukoja leikkien ym tuollaista pientä. Oiva oli tosi innoissaan ja teki mielestäni tosi hyvin töitä. Pelkäsin vähän, että sekoaako se halliin päästyään, mutta ei. Hienosti odotteli rauhassa omaa vuoroaan ja teki sitten mun kanssa töitä kun oli sen vuoro. Hyvä pikku mies!!!

Syksy ja talvi on mennyt melkein kokonaan treenaamatta. Oma motivaatio ja jaksaminen ei vaan ole riittänyt. Oiva on mun mielestä hyvin kestänyt tekemättömyyden. Kotona sisällä se nukkuu ja on muutenkin tosi huomaamaton, ja ulkona lenkillä se purkaa energiansa päättömänä juoksemiseen. 

Hengissä ollaan, vaikka tänne en ole pitkään aikaan mitään kirjoittanutkaan. Tosin eipä ole kauheasti ollut mitään kirjoittamistakaan. Treenirintamalla ei oikeastaan mitään, yhtään mitään uutta. Edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty Paulan haku loppuun. Viimeiset kaksi kertaa oli pimeässä. Wilmalle tämä ei tuottanut mitään ongelmaa, mutta Oivaa alkuun vähän jänskätti. Hallitreeneissä en ole jaksanut käydä, vaikka pitäis. Saa nähdä, saanko ens vuoden puolella itsestäni irti sen verran, että jaksettaisiin käydä ainakin muutama kerta.

Nyt aika kuluukin jouluvalmisteluissa ja yläkerran valmiiksi saamisessa. Kirjoittelen taas kun on jotain kirjoittamisen arvoista tapahtunut ;).

Torstaina tokoiltiin taas Paulan hallilla kaveriporukalla. Nyt ryhmä olikin vähän eri kuin edellisillä kerroilla. Mua väsytti kauheasti, eikä ollut oikein mitään motivaatiota treenata, mutta kyllä me Oivan kanssa sentään jotain pientä tehtiin. Aloitettiin seuraamisella, tarkoituksena oli puuttua haukkumiseen. Mutta eihän jätkä haukkunut oikeastaan yhtään. Koitin provosoida vauhdin muutoksilla Oiva haukkumaan ja muutama kerta siinä onnistuinkin. Aina kun jätkä äänteli, laitoin sen hallin reunaan maate. Mielestäni olin tässä vähän turhan "kiltti", tarttis olla vieläkin tiukempi. En tiedä auttoiko tämä, tarvii vaan tehdä tätä enemmän.  Sitten tehtiin ihan puisella kapulalla pitämistä. Elina oli siinä meitä avustamassa. Tosi paljon Oiva pureskelee kapulaa, varsinkin jos se on innoissaan. Koitettiin eri variaatoita ja pääsinkin palkkaamaan hyvästä pitämisestä. Tätäkin tarvii vaan treenata lisää. Sitten näiden jälkeen tehtiin Päivin avustuksella pelkkiä käskytyksiä luoksetulossa ja merkillä. Oiva ennakoi aika paljon käskyjä, joten nyt vaan palkkailin kun se oli kontaktissa tai pysyi paikoillaan. Pahemmin muuta ei sitten tehtykään, hikuan merkkiä ja kaukoja leikkien. Lopuksi oli paikallaanolot. Istumisessa valahti maahan ja makuussa reagoi vieressä olevien käskyihin.
Muuten Oiva oli taas tosi mallikkaasti hallissa. Makoili vaan rauhallisesti ja odotteli omaa vuoroaan. On se vaan niin ihana. Ohjaaja kun vaan vähän skarppaisi, niin ehkä sitä joskus saataisiin jotain tulostakin aikaiseksi.

Kylläpäs taas on aikaa viime päivityksen. Eipä tässä paljon olla edes puuhailtukaan. Masuasukki vie sen vähäisenkin energian, mitä mulla on. Olen ollut tämän syksyn kyllä tosi nuutunut.

Aksattu ei olla oikeastaan ollenkaan. Meidän piha on ollut niin märkä ja mutainen, ettei sinne ole oikein tehnyt mieli mennä. Tarttis raahata esteet suojaan sateilta. Samasta syystä ei olla tokoiltukaan. Mudassa ei ole kiva rämpiä. Sienimetsällä sentään ollaan käyty ja tehty pitkiä lenkkejä. Nyt tosin alkaa olla töiden jälkeen kiire metsään, ettei pimeä ehdi yllättämään.

Pikkasen ollaan sentään aktivoitu karvakorvia. Ollaan käyty Paulan pitämällä hakukurssilla nyt pari kertaa. Koko hakuilu ollaan otettu ihan vaan hauskanpidon kannalta. Wilma on niin innoissaan päästessään metsään etsimään piiloon menneitä nakkeja ;). Sillä on valtava into ja tarmo, ettei uskoisi et neiti on jo seitsämän. Oivakin otettiin ekaa kertaa kurssille mukaan, ja pikkuherra on oikein luonnonlahjakkuus. Ihan suoraan paukkaa mennä maalimiehen luo. Kyllä vaan on kiva katsoa kun koirat nauttivat hakuilusta. Tulee itsellekin niin hyvä mieli!